sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Mikä virus sisustusryhmissä villitsee?

Olen viime viikkoina seurannut kertakaikkisen tyrmistyneenä, mikä aikuisiin ihmisiin sosiaalisen median sisustuspalstoilla oikein iskee. Onko se tämä pimeä vuodenaika? Liika sosiaalinen media? Joku muuntovirus? Vai mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa?

Meno on kuin hiekkalaatikolla: lapiot tanassa, "mulla on paremman värinen ämpäri kuin sulla, ja totahan on jo sitäpaitsi kaikilla", pikkasen hiekkaa naamalle ja henkseleitä paukutellen, kumpparit jalassa pyörien, näytetään toiselle äidin (tietokoneen näytön) takaa pitkää kieltä.

Sisustamisen pitäisi lähtökohtaisesti olla hauskaa. Siitä keskustelemisen ja kaikenmoisen kuvien jakamisen pitäisi olla mukavaa, antoisaa ja ihanaa. Jos ihminen on omaan kotiinsa tyytyväinen, miksi hän kokee tarvetta arvostella sitä, millainen koti toisella on? Kuuluuko joku ko. ryhmään tyylillisesti vai ei. Löytyykö sieltä trenditavaroita? Tarpeeksi värejä? Liikaa värejä? Liikaa tai liian vähän sitä sun tätä. Vai kumpuaako kaikki omasta epävarmuudesta? Kateudesta? Suppeasta katsantakannasta? Vai voiko sosiaalisessa mediassa tosiaan sanoa, mitä sylki suuhun tuo, koska eihän "objektiivinen totuus" voi satuttaa. Nehän ovat vain sanoja  -ja sinä vain liian herkkä. Emme suvaitse kiusaamista tai toisten tölvimistä lapsilta, miksi me sitten saamme tehdä niin virtuaalisen rehellisyyden naamion takaa?


Niin monta kuin on persoonia, on myös koteja. Ei vääränlaisia koteja, ei oikeanlaisia koteja. On makuja. On koteja yhdestä tyylisuunnasta ja koteja kolmen tyylisuunnan välistä. Enhän minä sivalla "rehellisillä mielipiteillä" ketään tuttavaanikaan, joka kysyy (tai ei parhaimmillaan edes kysy) kasvotusten mielipidettä uusimmasta kampaamoreissustaan tai innolla shopatusta uudesta vaatekerrasta. Minä yritän kehua, rohkaista -tai jos tilanne on liian vaikea, kiertää kysymyksen puolivillaisella positiivissävyisellä lauseella ja ystävällisellä hymyllä. Kaikkia ajatuksia ei tarvitse jakaa, en minäkään niitä välittäisi kuulla.


Optikko kutsui näitä "älykkölaseiksi". Meinasikohan se, että näiden avulla minäkin näytän fiksulta? :D (Älä kerro :D )

Positiivisuudella nimittäin pääsee pitkälle. Positiivisuus ja positiivisen kautta meneminen on aina ollut minun voimavarani. Jokaisen olisi syytä muistaa, että vaikka mielipidettä kysyttäisiin, suodatin on silti ihan paikallaan. Aina on niitä, jotka eivät näe "rehellisissä ja objektiivisissa palautteissa" mitään vikaa eivätkä todennäköisesti ymmärrä, miksi minä näen niissä vain ikäviä asioita. Eihän rehellisyys voi satuttaa? Mutta sanoilla on aina kaiku. Ja sen rehellisenkin mielipiteen tai puolikriittisen keskustelunavauksen voi muotoilla monella tapaa.

"Olen aivan tympääntynyt joka kuvassa vilisevään X:n sohvapöytään ja X:n valkoiseen sohvaan. Haluaisin nähdä vaihteeksi persoonallisia koteja." TAI "Kaipailen sisustukseeni lisää persoonallisuutta, laittakaas alle kuvia persoonallisista ja harvemmin nähdyistä olohuoneratkaisuista." Toisen otsikon alle saat kuvia. Toisen alle jokusen kuvan ja melko kiivassävyisen keskustelun "persoonattomista ratkaisuista"/"eikö teillä ole mielikuvitusta enää ollenkaan"/"tätä on kaikilla ja entäs se...". Ja kyllä, ihan oikeita kommentteja ovat kaikki. Aikuisten ihmisten suusta, uskomatonta eikö?

Minulle oma koti on maailman rakkain paikka. Enkä minä halua kuulla, että minun rakkaassani on jotain vikaa.

Ja tiedätkös, kun toisten "kloonikodit" tai värinpuute oikein tympäisevät, ja tekisi mieli vähän avautua. Tuolla ulkona on ihan oikea maailma.

Käytiin perheen kanssa lauantaina Sea Lifessa. Kyllä meri on sitten ihmeellinen! Ja mitä värejä!
 
Tänään piipahdettiin moikkaamassa meidän perheen isiä töissä.


Lasten Olympialaisissa oli tänä vuonna ilahduttava osanottajamäärä. MM-kisatkin alkavat hiljalleen jo näkyä ihan konkreettisesti stadionilla.

2 kommenttia:

  1. Some on mahdollisuus purkaa omaa pahaa oloa. Ei tarvitse ajatella, onko siellä ruudun toisessa päässä ihminen, oikea ihminen jolla on tunteet. Tamppaamalla toinen maanrakoon tuntee itsensä niin suureksi ja kaikkivoipaksi...Näin minä sen ajattelen. Itselläni taas ei ole mitään syytä arvostella muiden toimintaa muuta kuin juuri tuon osalta, en pidä siitä, että toista aletaan kiusaamaan.

    VastaaPoista
  2. Iänikuinen ongelma tämä somekäyttäytyminen. Itselleni juuri nämä paskamyrskyt ovat aiheuttaneet sen etten mielelläni jaa kuvia noissa ryhmissä. Toivottavasti muut eivät arkaile, silloin jäisi myös sitä hyvää inspiraatiota kokematta

    VastaaPoista