perjantai 6. tammikuuta 2017

Tekeekö se sinut onnelliseksi? Does it make you happy?


Kotini koostuu pääasiassa second hand -löydöistä, aidoista ja ajattomista materiaaleista, omista ja muiden kädentöistä. Sisustukseni päälinjat ja ihanteet ovat pysyneet samoina jo liki vuosikymmenen, ihme kyllä. Mutta kuten muutkin trendejä seuraavat, tulee niitä uusiakin ostoksia -ja kirkkaita hutiostoja- tehtyä. Sekä "paremmilta merkeiltä" että ns. halpiskaupoista.

Viimeisen vuoden ajan olen potenut jonkinlaista globaalia ahdistusta omasta vastuullisuudestani. Osittain uuden ammattini kautta kasvaneen tietoisuuden, osittain dokumentti- ja maailmanrakkauteni takia. Siitä, mitä kotonani (ja vaatekaapissani) on, ja mistä ne sinne päätyvät. Ja mikä tärkeintä: jäävätkö ne sinne? Onko tärkeämpää se, että minä omistan kauniita asioita hetken vai se, että minä omistan samoja kauniita asioita vuosikausia ja ne valmistanut ihminen elää myös hyvää elämää? Mikään maailmanparantaja tai sataprosenttisen kotimaisuuden peräänkuuluttaja en ole koskaan ollut, mutta yhteläisen ihmisarvon puolestapuhuja kylläkin. Jokaisen oikeudesta terveyteen, turvallisuuteen, riittävään elintasoon ja omien lastensa kasvattamiseen.


Ennen trendeissä ja sesonkituotteissa oli vuodessa kahdesta neljään droppia, nykyään niitä on pahimmillaan 52. Ja mitä se onkaan maailmalle tehnyt? Yksi erinomainen fast fashionia ja sen seurauksia käsittelevä dokumentti on The True Cost. Vaikka dokumentissa puhutaankin vaateteollisuudesta, pätee se pitkälti samalla tapaa esimerkiksi sisustustekstiiliteollisuuteen, tuotemerkitkin ovat usein samoja. Dokumentti on ihailtavan objektiivinen, silmiä avaava, mutta hetkittäin sydäntärepivä kuvaus kulutuskulttuurista. Linkki dokumentin traileriin löytyy täältä, kaikista herkimmille en sitä suosittele. Jos kiinnostus heräsi, koko tarina löytyy esimerkiksi NetFlixistä. 

Tänä vuonna haastan itseni (ja sinut) miettimään vielä entistäkin tarkemmin hankintojemme perusteita. Ihastuttaako tuote vielä vuodenkin päästä? Entä kahden? Vai voisiko siihenkin menevät pennoset sijoittaa kuitenkin johonkin muuhun, eettisesti ja ekologisesti kestävämpään?

Ennen kaikkea, tekeekö se sinut onnelliseksi?
Maailmaa ei ole helppo muuttaa, omia valintoja on.



My home consists mainly of second hand finds, pure and long lasting materials and handicrafts. The big interior lines and ideals have been the same almost a decade, which is kind of wonder. But just like the others who follow the trends, also I buy new things and sometimes make really bad miss shoppings as well at the "better brands" and so called cheap stores.

In the past year I´ve felt some kind of global anxiety about my own responsibility. Partly because of my new profession and the increasing awareness through it, in the other hand of my passion for document films, travelling and other cultures. The responsibility about the stuff I have at home (and in my wardrobe) and where they come from. And what´s the most important: do they stay there? Which is more important: that I own beautiful things for a while or that I own the same beautiful things for years and the person who handmade them also has a good life? I´ve never been a world saver or demanded 100% domestic production but I´ve always had a believe for equality. For the right to stay healthy, feel safe, have sufficient living standard and right to raise your own children.

There used to be two or four drops annually in trends and seasonal products; nowadays there can be even 52 instead. Just imagine what it has done to our Earth. One excellent document about fast fashion and it´s causes is The True Cost. The document presents the effects of fast fashion clothing industry but the content also concerns interior textile industry, even the brands are often the same. I find The True Cost admirable objective, eye opening but also at times the heart breaking story about consuption culture we live in. The link to trailer is here, however I don´t recommend it for the very sensitive ones. If I woke up your interest you find the whole story for example in NetFlix.

This year I challenge myself (and you) to consider our purchases even more than we´ve done before. Does the product still make you happy after a year? After two? Or should you just invest the pennies for something else which is etchically and ecologically more sustainable?

And especially: does it make you happy?
It´s not easy to change the World but it´s quite easy to change yourself.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti