sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Ihana lokakuu

Rakastan syksyä. Kirpeitä aamuja, pudonneiden lehtien kahinaa, kohmeisia sormia. Jopa vasten kasvoja putoava sade on raadollisen lempeä. Silti lokakuu on kuukausista se, joka saa minut käpertymään sohvannurkkaan ja odottamaan energisempiä aikoja. Kovin äkisti laskeutuva pimeys tekee aamuista tahmeita, ajatuksista hitaita ja illoista kovin, noh, täysin saamattomia.





 
Olen oppinut ottamaan syksyisin aikaa, antamaan itselleni armoa. Hoitamaan arjen ja tekemään päälle vain sen, mitä ihan oikeasti jaksan. On täysin sallittua istuskella lämpiävän uunin edessä liekkeihin tuijotellen, jättää kuulumiset kirjoittamatta ja vain hengitellä. Kirjata pään sisäisiin kansioihin sisustushaaveita, sytytellä kynttilöitä, tutkiskella lankavarastoja ja kilistellä puikoilla tahtia ilman varsinaista päämäärää.

Koska tiesin tämän hetken saapuvan jälleen kerran, olen kerryttänyt kirpputoreilta sievoisen pinkan kirjoja. Rikosdekkareita, omaelämänkertoja ja hitusen historiallista hömppää. Viritellyt kirkasvalokatkaisimen yleisvalosta korkeammille leveleille, kaivanut jemmoista kaikki viltit ja taljat, täydentänyt polttopuuvaraston. Syönyt kotiseutuikävään äidin tuomaa lakkahilloa suoraan purkista ja keittänyt litroittain teetä.





Kun syksy putoaa sieluun, sen täytyy antaa sulaa. 
Ja varata yksi pieni viikonloppuloma ihan vain itseä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti