torstai 9. marraskuuta 2017

Suloisesti elämältä maistuva arki.

Alkuviikosta tuntui siltä, että hygge on jäänyt oven väliin ja pahasti. Kaikki ympärillä hehkutettu pimeän fiilistely, lähestyvästä J-alkuisesta juhlapyhästä touhottaminen ja kodin päivittäminen uuteen kauteen sesonkiväreillä ärsytti. Oma saamattomuus, aina-keltaiset valokuvat, suljetut kaihtimet. Kun lähtee kotoa pimeällä, saapuu kotiin pimeällä ja käy niin totaalisen puolivaloilla, että laittaa herätyskellon soimaan kuuden sijaan yhdeksältä (täydellinen maanantai!), tekee mieli sillä kuuluisalla hyggellä - anteeksi nyt - pyyhkiä lähinnä pyllyä.


Varmaankin juuri näitä hetkiä varten eräs sydämellinen  kauppiasrouva lausui maaliskuun lopussa uutta kotia fiilistellessäni minulle näin: "Muista toi fiilis. Sillon kun tuntuu, että mikään ei valmistu ja kaikki on puolitiessä. Pidä toi fiilis." Pätee ilmeisesti esimerkiksi juuri silloin, kun keittiön uusi valaisin on odottanut asennusta laatikossa kolme viikkoa, kun et ole ehtinyt yhtä kattokoukkua hakemaan. Kun idyllisten sisustuskuvien sijaan kodin sielunmaisema sisältää tonnettain pyykkiä, kuraisia ulkovaatteita ja nuokkuvia viherkasveja. Kun kodista unohtaa arjen pyörityksen keskellä nauttia ja miettii vain sitä kaikkea, mitä pitäisi ja mikä on vielä kesken. Sitä, mitä ei ole.




Eilen meillä oli 9-vuotiaan kaverisynttärit. Muutaman äiti-ihmisen kanssa joskus leikkipuiston laidalla hytistessä jaettiin haaveita vanhoista puutaloista ja asumishaaveista. Eilen katselin samojen äitien ihastuneita ilmeitä ja säntäilyä huoneesta toiseen, vastailin kysymyksiin ja huomasin hokevani, että pikkuhiljaa tässä laitellaan. Näistä äiti-ihmisistä kuului kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta lähinnä huokailua. Ja niin minäkin taas jaksoin muistaa, miltä aulan kakluuni näytti ensimmäisen kerran. Miltä liki satavuotias hirsitalo kotiin palatessa tuoksuu. Kuinka ihana on keittiön lattian narina kuudelta aamulla. Ennen kaikkea, kuinka mahtavalta tuntuu taas innostua.


Joskus sitä tarvitsee lapiollisen arkirealismia ja muutaman sydämellisen ihmisen ymmärtääkseen, että kaikki on edelleen tässä. Vaikkakin hämärässä valossa, pimeissä nurkissa, vähän piilossa. Koska loppujen lopuksi parempaa kuin yksikään ylistetty hygge, on suloisesti elämältä maistuva arki.

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus, välillä itsekin sorrun juuri tuohon "pitäis ja pitäis-elämään" tärkeintä on kuitenkin osata nauttia siitä kaikesta ihanasta mitä ympärillä juuri nyt on <3 Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä juuri! Varsinkin, kun ne "pitäisi" ja keskeneräiset suunnitelmat eivät muille kuin itselle edes näy. Ihanaa "nyt tässä" viikonloppua ❤️

      Poista