sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sillä loppujen lopuksi koti = sinä.

Kuulun useampaan sosiaalisen median sisustusryhmään, ja erityisesti niistä tyylipuhtaimmissa törmään päivittäin ilmiöön, joka kummastuttaa minua aivan valtavasti. Kysymykset, kuten "Mitä teillä on sohvapöydällä/lastenhuoneen hyllyssä/tässä valmistajan X-hyllykössä/tässä PURKISSA(!), kuvia kiitos!" Monessa tapauksessa kysymys esitetään myös muodossa: "Ostin valkoisen X-hyllyn, mitä olette laittaneet siihen?"

Kysymyksissä sinänsä ei ole mitään vikaa, inspiraation hakeminen ja jakaminen on aina hyvästä! Päällimmäinen ajatukseni kuitenkin enenevissä määrin on, onko some syönyt täysin ihmisten mielikuvituksen ja luottamuksen omaan tekemiseen? Mihin kaikkeen sitä ihminen sisustaessaan tarvitseekaan toisten inspiraatiota! Ja ennen kaikkea: Mikä saa ihmisen ostamaan kolminumeroisen hintalapun omaavan tuotteen, jos ostaessa ei ole aavistustakaan, mitä sillä oikeasti tekisi?




On mielestäni julmaa (ja typerää) yleistää minkään tyylisuunnan tai juuri-nyt-supermuodikkaiden sisustuselementtien omistajia persoonattomiksi. Tästä nimittäin näen väiteltävän paljonkin useimmiten lisäotsikolla "kaikilla on". Enemmänkin kyse on hyvästä designista, sopivasta hinnasta ja taitavasta markkinoinnista. Sama ilmiö vallitsee yhtälailla myös käytetyn tavaran markkinoilla. 

Persoonattomuus alkaa mielestäni vasta siitä, kun ilmiö kertaantuu eikä tiedetä lainkaan, kuinka nämä elementit kotiin asetettaisiin vaan halutaan asetella yhteen samat asiat, jotka toisen kodissa näyttävät hyviltä. Syntyy tarve asettaa seinähyllyyn tasan samat elementit kuin somen tyylikkäimmällä typyllä/jäbällä on. Tässä prosessissa persoona jää väistämättä sen toisen ihmisen persoonan jalkoihin.



Lähtökohtaisesti kodin pitäisi heijastaa sitä, kuka siellä asuu. Ja kyllä, minäkin olen potenut kotikriisini (viimeksi joulukuussa), tallentanut ihania asetelmia inspiraatioksi itselleni, huutanut hiljaa epävarmuuttani. Pinnaan Pinterestissä kolmisävyisiä koteja ja vedän mielessäni paljon nykyistä suppeampia ja yhtenäisempiä sisustuslinjoja, mutta kuitenkin kannan kotiini kaiken-ja-en-minkään-värisiä esineitä. Ihailen tyylipuhtaita ja linjakkaita kivitaloja, hallittuja kirjapinoja sohvapöydillä, kymmenen eri harmaan sävyn hiljaista harmoniaa, mutta rönsyän omassa linnassani aikakausien ja vastakohtien välillä. Heitän mustavalkoisen sekaan kirkkaanvihreää sotkemaan palettia, rikon kaunista yhtenäistä ilmettä vastakohdilla ja linjakkuutta epäpuhtauksilla.

Sillä loppujen lopuksi koti ei ole mielikuva, ei mainos, ei mikään hyväksyntää vaativa elementti. Koti, joka yhdelle on yksivärisenä täydellinen; toiselle sateenkaarenvärikylläisenä juuri oikeanlainen. Yhtä kaikki, koti on aikansa ja asujansa kuva, koti on sinä. Joten unohda hetkeksi, kuinka ihania koteja muilla on. Sinulla on jotain vielä ihanampaa.




Anna siis mennä, laita siihen kauniiseen lasipurnukkaan tai hyllyyn ihan mitä mielit! Ei kodinsisustuksessa ole oikeita tai vääriä vastauksia, on vain koteja ja asukkaita.


-Susanna

6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Itselläni luonnoksissa työn alla samaa aihetta käsittelevä postaus, olen nimittäin ihmetellyt täysin samaa asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jossu. Ja kiva kuulla, etten ole ainoa, joka asiaa on pohdiskellut. :)

      Poista
  2. Kiitos! Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista