sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tunnustuksia ja kuulumisia

Joskus aikanaan tein päätöksen, että blogini on laatua all-in. Vähän kuten minä, sellaisena kuin olen. Sitten iski epävarmuus ja identtikriisi, tai ehkä enemmänkin kotikriisi. Kuluneiden parin kuukauden aikana olen suoraansanottuna pohtinut paljon, jatkanko - tai lähinnä, jaksanko. Voisin sanoa pohtineeni blogin suuntaa, ottaneeni aikaa, että jouluaika jäi päälle ja blogitauko venyi. Mutta tiedättekö, tämä olisi silkkaa puppua.

Minä olen ollut väsynyt. Sillä lailla väsynyt, kun ihminen nyt vain välillä on. Kun tuntuu täysin typerältä kuvata pimeässä joulukuussa vastavaloon keittiön uutta valaisinta. Kun ei ehdi kirppikselle sitten missään välissä. Kun töissä on kiire ja olet jo luettuasi ehtinyt unohtamaan puolet koululaisen Wilma-viestin sisällöstä. Kun on ikävä kotiin, ikävä perhettä, ikäväikäväikävä, mutta lomaa on näköpiirissä seuraavan kerran kesällä. Kun haluaisi niin kovasti sanoa teillekin, että tiedättekös, täällä minä olen, mutta sanoja ei tule ja kuvatkin piirtyvät näytölle hehkulampun valosta kelmeän keltaisina.

Mutta tässä minä nyt olen. Hymyileväisenä, iloisena, täydellisen epätäydellisenä. Joten viimeisen puolentoista kuukauden tärkeimmät kuulumiset tiivistettynä!

Ehkä tärkeimpänä, yksi: liki yhdentoista vuoden yhteiselon jälkeen mieheni kosi minua täysin yllättäen itsenäisyyspäivän aamuna. Vastasin järkytyksissäni ensin jotain täysin epärelevanttia, haukoin happea ja jatkoin epärelevanteilla huudahduksilla, kunnes ymmärsin vastata "kyllä" itku silmäkulmassa. Vaimo minusta tulee hyvinkin pian.


Kaksi: Hullareilta kotiutettu Artekin A333 on vihdoinkin keittiön katossa. Reilut kaksi kuukautta, pistokkeen asentamisen ja puolisen tuntia huteraa varpaisillaan taiteilua se lopulta otti. Valaisin on ehdottomasti kauneimpia esineitä, joita omistan. Ja aion omistaa Artekin sisustusfilosofian mukaisesti ikuisesti.




Kolme, uudet sisustusesineet: Joulupukki toi minulle ihania Marimekon uutuuksia. Oivan maustesetti säilöö meillä kanelisokeria; tarjotinta on käytetty lähinnä leipätarjoiluun. Ainoa kirppislöytöni kuluneilta kuukausilta on tuo 1,50€ maksanut ja jo Instassa näyttäytynyt kynttilänjalka. Jos tiedät tästä jotain, kerro ihmeessä!


 

Neljä: Kotona on tapahtunut hyvin vähän sisustuksellisessa mielessä. Keittiön Hyllikset asettelin uuteen uskoon, kun sain vihdoin Tukholman reissulla Fotografiskasta ostamani Veer Speersin valokuvajulisteet kehyksiin. Viimeiset kaksi kuukautta ollaan siis lähinnä vain asuttu ja eletty kotia sellaisenaan.


 
 




Nyt kun kuulumiset on päivitetty, palataan siihen ihanaan arkeen (ja jatketaan blogin parissa kuin taukoa ei koskaan olisi tullutkaan). Siihen, jossa käydään töissä, hoidetaan koti -ja jaksetaan vielä ilolla vaivata vähän leipätaikinaakin (ja niitä rivejä ja kuvia).


  
Mitä sinulle kuuluu?


❤ Susanna


6 kommenttia:

  1. Ihana postaus <3
    Joskus elämässä on vaan niin kaikkea, ettei blogiin ole aikaa. Kaikki aikanaa, kuten tällainen ihanan avoimen ja tunnelmaltaan rauhallinen postaus. Teillä on ihanan näköinen keittiö ja koti!

    VastaaPoista
  2. Samoissa tunnelmissa on menty omassakin blogissa jo parin vuoden ajan :D Taitaa olla elämässä hiukan pidempi ruuhkahuippu. Väsymisiä ja onnenhetkiä. Silti pidän bloggaamisesta ihan hirveästi, tapahtuipa sitä usein tai harvoin. Pääasia että se on mieleistä silloin kuin se hetki osuu kohdalle. Onnea tulevalle morsiammelle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri, lähinnä vain haluaisi antaa niin paljon enemmän kuin välillä on rahkeita. :) Ja iso kiitos <3

      Poista
  3. Kiva, kun sain lukea uuden postauksesi! Hetken aikaa mietin, että ei kai tämä ihana blogi lopeta, sillä on ollut niin kiva katsella kauniita kuvia kauniista kodistasi, kirpparilöydöistäsi jne., mutta onneksi luulin väärin! Anna mennä vaan omalla tahdillasi, kyllä jokainen samassa elämäntilanteessa oleva tai joskus siinä ollut ymmärtää, ettei aina aikaa voi riittää kaikkeen yhtä aikaa!
    T. Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken aikaa mietin samaa itsekin, mutta totesin, etten tätä lopettaakseni aloittanut. Nyt vain on tällainen kausi elämässä. Niin toivon ja uskon, että pian alkaa aivan uudenlainen kausi :) Kiitos sinulle, että olet ja luet! -Susanna <3

      Poista