sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kevättä odotellessa

Reilu viikko takaperin, 02.02., meistä tuli perhe yhdellä sukunimellä. Etukäteen juuri asiasta ystäväpiirille kertomatta, ilman valkoista mekkoa, ilman kutsuja tai suuria juhlia. Ilman hössötystä, suuria eleitä, stressiä. Tavalla, joka oli meitä.

Tavalla, jossa mies lähtee ostamaan itselleen uutta paitaa puolitoista tuntia ennen vihkimistä. (Olin saattanut mainita paidan sovittamisesta pariin otteeseen edellisten päivien aikana.) Vaatekaupasta soitteli sitten perään, että minkä kokoinen se vanha paita muuten oli, että osaa isomman ostaa. Käskin sovittamaan. (Edelleen on täysi mysteeri, sovittiko.) Nauratti, molempia. Minua ehkä aavistuksen vähemmän.

Niin ja ette muuten usko, millaisen vipinän saa aikaan todistajan ilmoitus "ei se ole enää täällä" maistraatin ovelta 20 minuuttia ennen vihkimistä. Neljä puhelinta ottaa yhteyksiä joka ilmansuuntaan ja google laulaa. Vihkimispalvelut olivat siirtyneet kahta päivää aiemmin toiselle puolelle kaupunkia, varausvahvistuksessa luki vanha osoite ja pahoittelun sijaan asiakaspalvelija hoki jo kovin kiihtyneelle tulevalle aviomiehelleni, että "Siitä on kyllä kirjoitettu lehdessä."

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Yksi todistajista juoksi hervoton kukkapaketti kainalossa läpi kaupungin, toinen paineli naviin uudet koordinaatit ja minä rauhoittelin valtionkonttoreita manaavaa miestäni, kun parkkipaikan löydyttyä kiiruhdimme kohti oikeaa rakennusta. Muutamaa minuuttia myöhemmin minusta tehtiin Rouva H., joka ei vielä viikonkaan jälkeen tunnista nimeään saatika osaa kirjoittaa sähköpostien loppukaneetteja oikein.





Väittivät, ettei elämä avioliiton myötä muutu näin pitkän historian jälkeen mihinkään, mutta muuttui se. Paremmaksi. Perhehän me ollaan oltu kohta kymmenen vuotta, eletty ylä- ja alamäkiä, itketty ja naurettu, mutta nyt jotenkin entistä tiukemmin tiiminä. Tiiminä, jolla on aikomus pysyä sellaisena aina.

Tällä erää tämä tiimi odottaa kevättä. Lapset lastenhuoneen mullistusta isojen tyttöjen huoneeksi, jonka toteutus alkanee heti ensi viikolla. Minä muutamaa diy-projektia huonekalujen vahauksesta ja maalaamisesta päiväpeiton ompeluun. Ja ennenkaikkea sitä lapsivapaata minilomaa, joka meille matka-avustuksen ja kirjallisen lastenhoitolupauksen kera toukokuulle suotiin.







 Ihanaa alkavaa viikkoa!

-Rouva H.



4 kommenttia: