sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Lastenhuoneessa tuulee

Heräsin vuodenvaihteessa ajatukseen, ettei minulla ole enää pieniä lapsia(, vaikka ainahan he äidin vauvoja ovatkin). Kuopus menee syksyllä kouluun, esikoinen aloittaa tällöin neljännen luokan. Muumitalo laivoineen on ollut käytössä viimeisen vuoden aikana varmaankin kerran eikä nukketalokaan viehätä, kuten ennen. Tilalle on tullut tubettajien ihannointi, Marcus&Martinus ja kaikenmaailman piirroshahmojen tuottaminen loputtomiin A4:siin ja kirjasiin tallennettuihin tarinoihin. Samaan syssyyn pikkuiset varpaat hipoivat lastensängyn rautapinnoja ja isompikin tytär oli alkanut kaivata yhtä pehmoista sänkyä kuin "äidillä ja isällä on".

Lapset tulevat jakamaan yhteisen huoneen käytännössä ikuisesti. Mitään muuttoaikeita ei lisätilan tarpeessa ole, mieluummin isot huoneet ja fiksut neliöt loistavalla sijainnilla kuin yksi huone lisää. En tiedä, antaako sopu sijaa, mutta tuskin oma huonekaan teiniangstia ja läheisvihaa aikanaan tulisi täysin poistamaan. Joten tällä mennään!

Lastenhuoneen pintoihin ei tässä vuokrakodissa kosketa. Lankkulattia on viehättävä ja tapetti on mielestäni valloittava, vaikkakin hitusen hallitseva. Mieleisiä elementtejä huoneesta löytyy muutenkin kaappien, valaisimen ja maton muodossa.


Ensitöikseni tilasin työpaikaltani huoneeseen kaksi pöydänkantta, että saan rakennettua sekä läksyille että legohommiin riittävän suuren pöydän kahdelle. Pöydänjalat ja laatikostot haettiin Ikeasta.




Vuosi sitten hankitut Ikean Ivarit nousivat seinälle ja lelukoreissa sipaisi iso luuta. Huoneen säilytysratkaisut ovat muutoin vielä suunnittelun alla, mutta vahva visio niistä on jo olemassa. Katsellaan, mihin lopulta päädytään!



Viimeisenä listalla olivat sängyt, joista muodostuu samalla myös suurikokoinen sohva. Päiväpeittoina meillä on Marimekon sisustuspatjat, jollainen esikoisen sängyssä on ollut jo kauan. Toisen onnistuin löytämään hyvällä alella, joten nyt tämä ihanuus löytyy myös pikkusiskolta. 

Sohvasänky odottelee vielä tyynyröykkiötä ja isoa lampaantaljaa, joka itseasiassa on jo matkalla!



Viherkasveille pitäisi katsella paikat ja taulut nakutella seinille, työvalaistus on puutteellinen ja leluarkusta uupuu pyörät. Mutta jo tässä vaiheessa olen iloinen siitä mielikuvasta, joka muutoksessa on piirtynyt todellisuudeksi. Matto tosin sattuu mielikuvien vastaisesti silmään. Katsotaan siis senkin kohtaloa aikanaan!

Mutta mitäs tykkäät?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti